Lintukodon lepokoti järkkyneille mielille oli menestyvä mielenterveyslaitos. Vuodepaikat olivat täynnä ja tyytyväiset sukulaiset syytivät rahaa sisään pitääkseen mustat lampaansa poissa silmistä, poissa mielestä. Aika ajoin koitti se päivä, jona neitseelliset lääkekokeilut, sähköhoidot ja kortisolipiikit tekivät tehtävänsä ja joku onnellinen parantunut tanssahteli takaisin yhteiskunnan syliin.
Brutaali idyllikään ei ollut ikuista.
Lintukodon lepokoti järkkyneille mielille on nyt unohtunut mielenterveyslaitos. Potilaat ovat lähteneet ja väsyneet työntekijät eronneet, loisto on rapistunut vain varjomureneksi entisestä. Mammonasta on siirrytty säästötoimenpiteisiin, jyrsijöiden katse seuraa nurkista eikä ruokalähetyksissäkään saavu enää kestosuosikkimarmeladia. Työntekijöiden määrää on vähennetty entisestään ja yhden potilasrakennuksen ovet laitettu lukkoon kenties viimeistä kertaa.
Mutta harmaa unikaan ei ole ikuista.
(jatka)
